Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua

Hei rakkaat käskyläiseni!

Ei mitkään juoksukengät...

On surun hetki... Kohtasin eilen Juhanan. Hän pakotti minut katsomaan häntä suoraan silmiin. Tuo petturi kertoi minulle kaiken lopunkin suhteestaan tähän piikaan. Hän kertoi kaiken! Luulin, että olen jo vahvistumassa taas henkisesti, mutta ei. En kestänyt kuunnella! Purskahdin itkuun hänen edessään ja juoksin, niin kovaa kuin näillä järkyttävillä kengillä pääsee, rukoushuoneelleni. Voi kuinka rukoilinkaan Jumalaa. Mistä saisin voimaa jaksaa? Eikö tälle kärsimykselle ole mitään loppua? Olen vannonut Jumalalle, että pysyn Juhanan kanssa yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa, mutta en koskaan arvellut, että tämä elämäni olisi yhtä painajaista.

Uskon, toivon ja tiedän, että asiat tulevat järjestymään. Löydän itsestäni anteeksiannon ja pystyn unohtamaan. Voimme olla Juhanan kanssa vielä onnellisia. Mutta juuri nyt olen heikko! Olen kuluttanut valtavasti energiaa omien tunteideni patoamiseen, sillä minulta odotetaan arvokasta käyttäytymistä eikä holtitonta tunnekuohua. Iltaisin itken aina Ingan sylissä ja toivon, että Boris ei tee koskaan hänelle samoin kuin Juhana minulle!

Mutta siihen asti, että olen taas saanut henkisen tasapainoni takaisin, minä tarvitsen paljon aikaa itselleni ja Jumalalle. Siksi joudun luopumaan mustekynästäni, enkä kirjoittele teille enää. Olen niin rikki ja väsynyt! Ja tietysti pahoillani... Mutta ei teistäkään nyt niin paljoa ole ollut minulle hyötyä! Missä on se tuki, jonka minä teidän hallitsijananne ansaitsisin? Missä on se arvostus?

Olen hieman pettynyt teihin... Oletin olevani suosiossanne. Ehkä teidän omatuntonne vielä joskus kolkuttaa, niin kuin tuon Juhanan.

Mutta nyt. Nyt on tullut hetkeni poistua takavasemmalle. Vain Inga saa tästä eteenpäin kuulla kaiken sanottavani, en tahdo enää avautua teille. Minulla ei ole siihen voimia. Jaksan hädin tuskin nousta vuoteestani ja toteuttaa velvollisuuteni. Olen vain niin väsynyt! Mutta teidän täytyy ymmärtää, ettei tämä ole helppoa minulle. Minun elämäni ei ole helppoa! Se on yhtä tunteiden taistelua, niin kuin sydämessäni olisi turnajaiset menossa.

Kun aamu valkenee, nousee uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. Ehkä minunkin mahollisuuteni nousee uuden auringon mukana? Rukoilkaa puolestani, että niin kävisi! Mutta nyt täytyy jo joutua. Olen jaaritellut liian pitkään. Hyvästi alamaiseni!

Sivistyspostaus

Hei alamaiseni! Sivistän teitä rahvaita hieman. Ettehän ole kouluttautuneita, kuten minä, mutta koska olen näin suopea, jaan hieman tietojani kanssanne. En tahdo kuulostaa ylimieliseltä, mutta, voi, mitä tekisittekään ilman minua?

Minähän kuulun erittäin sivistyneeseen luokkaan. Olen erittäin suuri taiteiden fani ja olen erittäin onnellinen siitä, kuinka keskiaikaisissa taideteoksissa kuvataan usein Raamatun kertomuksia. Varsinkin minulle rakkaissa katolisissa kirkoissa on toinen toistaan hienompia töitä. Teidänkin tulisi joskus nähdä ne! On hienoa, että Jumalan sanaa levitetään eikä siihen tarvita edes kansan lukutaitoa! Kunhan vain on silmät päässä...

Meillä täällä Turun linnassa on jo klassisempaa tyyliä seinillä, sillä antiikin ihailu on nyt in. Sain Juhanalta aivan upean maalauksen muuten hetki sitten! Se oli ollut kallis, mutta Juhanalle aivan oikein, että joutuu hieman lahjomaan minua!

Olen tässä jo tovin ihmetellyt, kuinka te rahvaat jaksatte kuunnella kansankielisiä sotalauluja? Eikö teillä ole mitään sävelkorvaa? Psalmien laulaminen viellen säestyksellä on ainakin miljoona kertaa kauniimpaa kuin teidän hirveät laulunne Kaarle Suuren taistelusta maureja vastaan Espanjassa! Kerran nimittäin karkasin Juhanalta kylään ja kuulin järkyttävän trubaduurin musiikkia. Korvani melkein halkesivat! Pöyristyttävän kuuloista musiikkia... Olisi ollut syytä pidättää koko ääliö! Eihän tuollaista järkyttävää uhoamista saa edes esittää muille!

Osaatteko te muuten soittaa jotakin soitinta? Minä osaan soittaa urkuja! Inga on opettanut minua Juhanalta salaa. Juhana nimittäin väittää, ettei ole minun tehtäväni soittaa, sillä sitä varten kuulemma on palkattuja soittajia! Ajatelkaa nyt, miten törkeä Juhana on! Tottakai tahdon soittaa urkujen mahtipontisia sointuja, jotka kaikuvat kauas Jumalan korviin asti. Soitan tietenkin aina vain Jumalaani ylistäviä lauluja, en todellakaan mitään rahvaiden biisejä kuten se trubaduuri!

Mutta kuulkaahan alamaiseni. On teillä jotkin asiat sentään paremminkin kuin minulla! Minun nimittäin oletetaan aina käytettävän korsettia ja alushametta! Siis aina.... Korsetti miltei puristaa minut hengiltä! En saa kunnolla happea, kun kylkiluuni musertuvat keuhkojeni päälle. Ja alushame! Voi mikä murheenkryyni sen onkaan! Se on kesäisin niin kuuma... Onneksi useat vaatteeni ovat kuitenkin pellavaa, sillä rakastan sitä luontoystävällistä ja pehmeän tuntuista kangasta! Eikä pellava ole kesäisin niin paahtavan kuumakaan.

Hyppelen tänään asiasta toiseen kuin peura ajojahdissa! Mutta minun on pakko kertoa teille uudesta lempiharrastuksestani! Nimittäin hovitansseista. Vaikka olenkin tanssinut jo pienenä tyttönä, olen löytänyt sisäisen intohimoni tansseihin uudelleen. Tansseissa on yleensä A, B ja C osat, jotka ovat kaikki hieman erilaisia. Olen onneksi taitava tanssija eikä eri osien opettelu vaadi minulta paljoa. Mutta älkää vain kuvitelko, että hovitanssit olisivat mitään intiimejä! Ja vaikka olisivatkin, en koskaan pystyisi siihen, mitä Juhana teki minulle! Olen siveellinen nainen! Peitän aina hiukseni valkoisella hunnulla. Hovitanssit ovat vain ja ainoastaan seurustelua varten. On nimittäin mukava jutustella joskus muidenkin kanssa kuin tuon petturin!

Petturista puheen ollen... Hän osti minulle myös lisää pronssikoruja. Yksi oli ihan hieno: keskellä on kivi ja sen ympärillä oli paljon erilaisia spiraalikiekuroita. Mutta hah! Luuleeko hän tosissaan, että hän voisi ostaa minut? Törkeää! Minuahan ei mitkään korut tai taulut lepytä!


Olen nyt väsynyt, toivottavasti sitä ei huomaa tästä kirjoituksestani, ja menen nyt nukkumaan. Tahdon vaipua syvään uneen ja nähdä onnellisia unia ajasta, jolloin sitä Juhanan hupakkoa ei vielä ollut kuvioissa mukana. Painan pian pääni tyynyyn ja toivon että teette samoin, sillä on jo myöhä ja teillä lienee huomenna töitä tehtävänä? Hyvää yötä pienet ystäväiseni!

Draamaa hovissa

Olen valvonut öitäni itkien lohduttomasti ja
sen näkee väsyneistä ja punaisista silmistäni hyvin!
Silmänasluseni ovat tummat kuin nyrkiniskun jäljiltä!

Rakkaat alamaiseni, olen turta.


Sydämeni on täysin pirstaleina ja ainut lohtuni ovat lukijani! Te olette tällä hetkellä ainoa valonsäde elämässäni. Jaksan hädin tuskin nousta aamuisin, sillä haluaisin vain lukittautua huoneeseeni ja viettää päiväni eristyksissä. Syy tähän on halpamainen, mutta kuitenkin rakas aviomieheni, Juhana III. Minä vihaan häntä tällä hetkellä sydämeni pohjasta, mikä petturi! Yritän rauhoittaa mieleni, jotta voisin haparoivin sormin kertoa teille vihani syyn...

Sain juuri tietää jotain kauheaa. Juhana sen minulle tunnusti...

Juhanalla on muitakin lapsia, kuin meidän yhteiset lapsemme! Juhanalla on aviottomia lapsia! Miten kauheaa. Tunnen oloni tyhmäksi. Miten en voinut aiemmin tietää? Kuinka olenkaan ollut näin sokea totuudelle? Kuinka Juhana voi katsoa itseään peilistä? Kuinka hän voi katsoa minua suoraan silmiin?

Tuhannet kysymykset vilistävät päässäni. Ajattelen asiaa koko ajan. Ingalle en voi puhua. Hänellä on kaikki hyvin Boriksen kanssa, enkä tahdo pilata hänen onneaan masentavilla murheillani. Olen kuitenkin poikki. Kaikki huomaavat sen, mutta kukaan ei uskalla kysyä syytä.

En tahtonut kuulla yksityiskohtia Juhanan tempusta. En kestä kuulla. En halua kuulla.

Olen lopen uupunut ja surullinen. Miten kukaan voi tehdä toiselle näin? Juhana on salaillut tätä asiaa jo vuosia. Mikä valehtelija. Hänen sielunsa on paatunut, hän on langennut Saatanalle. Hän on tehnyt huorin, sillä hän ei aiemmin ole ollut naimisissa.

Olen vaipunut rukoilemaan Jumalalta apua. Luen Raamattua ja koitan saada itseni antamaan anteeksi Juhanalle. Se on kuitenkin hyvin vaikeaa.

Juhana on koittanut pyytää minulta anteeksi tuhansia kertoja, mutta korvani sulkevat sen valehtelijan puheet! "Älä anna menneisyyden varastaa nykyhetkeäsi", "Elinvoima on sitä, että kykenee aloittamaan kaiken alusta", "Anteeksi antaminen on lahjan antamista itsellesi.!! En tahdo kuulla enempää! Tiedän, että hän on pahoillaan, enkä tahdo erota saatika katkeroitua. Mutta minun on niin kovin vaikeaa ymmärtää... Tarvitsen nyt aikaa. Tuskin nukun tänä yönä, mutta te, rakkaat alamaiseni, te jotka tuette minua kaikessa. Osoittakaa minulle myötätuntoa!

Ingan poikaystävä

Hei, kuningattarenne täällä!

Kuulin tänään jotain outoa... Kyse on Ingasta. Ingalla on poikaystävä! Hovimme narri, Boris Svensson, on kuulemma kosiskellut Ingaa.

Minusta Ingalla on huono miesmaku. Boris on ensinnäkin ruma! Ja hän on myös erittäin tyhmä. Eikä ollenkaan arvokkaassa ammatissa. Hänhän on narri. Hänen tehtävänään on vain naurattaa minua ja Juhanaa... Boris on mielenvikainen typerys!

Olisin toivonut Ingalle hieman parempaa poikaystävää. Kuten vaikka tallipoikaamme Åke Fredrikson. Hän on komea ja uuttera työntekijä. Olen jopa kerran jutellut hänen kanssaan. Hän vaikuttaa oikein mukavaltakin.

Toinen miesvaihtoehto Ingalle olisi voinut olla kokkimme Henrik Otsamo! Hän tekee erinomaista ruokaa, on lupsakka supliikkimies ja todella charmikas persoona! Hän on tumma ja lihaksikas, joka naisen unelma, jopa minun... Tai siis ei ole! Ei tietenkään! Kukaan ei voita minun rakasta Juhanaani!

Noh, joka tapauksessa. Inga on minulle erittäin rakas, onhan hän ollut palvelijanani jo pitkään. Olen onnellinen hänen puolestaan ja toivon vain hänen parastaan! Mikäli Inga rakastaa Borista, annan siunaukseni heidän liitolleen. Tärkeintähän on rakkaus, niin Jumalakin opettaa.

Lähden nyt työstämään omaa suhdettani, joka on valitettavasti ajautumassa kriisiin! Joten kuulemiin!

Vadstena

Hei taas alamaiseni!

Päiväni alkoi loistavasti. Olimme päättäneet kultani kanssa lähteä Vadstenaan jo viikkoja sitten, enkä millään ollut malttanut odottaa tätä päivää. Vihdoin, kun aurinko oli noussut, pystyin jo haistamaan meri-ilman ja viileän merituulen kasvoillani, vaikka makasin vielä  
sängyssä!  

Onneksi Inga oli pakannut matkalaukkuni jo aamuyöllä, tai milloin liennytkin tullut töihin, joten pääsimme heti lähtemään matkaan. Kuninkaallinen laivamme vei meidät uskollisesti aina Ruotsin rannikolle asti, missä meitä oli jo odottamassa hevosvaunut.

Matkamme Vadstenaan oli rauhaisa. Maisemat olivat upeita, kun auringonvalo taittui puun lehtiin ja pikkulintuja parveili vaunujemme ympärillä. Matkan varrella oli useita kukkaketoja, ja oi kuinka minun teki mieli mennä kerämään joka ikinen kukka käsiini! Tai vähintäänkin tanssia kukkien ympäröimänä siinä kauniissa päivänpaisteessa.

Vadstenaan saapuessamme pappi-ystäväni otti meidät avosylin vastaan. Saimme syödä hänen luonaan ja Juhana pääsi metsästämään paikallisen ruhtinaan kanssa samalla, kun minä menin asioimaan Vadstenan luostariin. Luostariin saapuessani osallistuin ensin jumalanpalvelukseen. Hengellinen elämä on minulle tärkeää ja haluan pysyä lähellä Jumalaa, siksi kävin myös ripittäytymässä päästäkseni siitä synnin taakasta, joka minulla oli jo jonkun aikaa ollut.

Olen tukenut Vadstenan luostaria jo kauan! Katolisuus on minulle kaikki kaikessa ja tahdon pitää kiinni uskostani. Olen erittäin kiitollinen rakkaalle aviomiehelleni, joka on tukenut minua uskontoni suhteen koko liittomme ajan. Juhana ei välitä, vaikka toinkin mukanani Turun linnaan kolme katolista pappia ja tein holvatusta huoneesta rukoushuoneeni, mikä sai muuten myöhemmin nimen Nunnakappeli. Tämä kaikki, vaikka Ruotsi oli luterilainen maa! On ihanaa, kun rinnalla on näin tukeva ja ja ymmärtäväinen aviomies! Hän laittaa minut aina etusijalle. Kenties siksi hän oli myös ostanut minulle uuden päivänvarjon, kun saavuin luostarista linnalle.

Metsästääköhän Juhana useinkin päivänvarjoja hirvien ja jäniksien sijaan?

Juhlat linnassa

Sain tänään kruunun.

Mieheni on tietenkin tärkeämpi juhlakalu, hän kun on mies ja hallitsee nyt Ruotsia, mutta kai sitä nyt saa olla ylpeä uudesta asemastaan? Kyllä kaikkien niiden ikävien kokemusten jälkeen kuuluukin saada vähän onnea. Mutta ei siitä sen enempää.

    Juhlavalmistelut aiheuttavat hirveää stressiä. Palvelijat eivät koskaan tunnu tietävän, mitä heidän halutaan tekevän, paitsi tietenkin uskollinen Inga, hän tuntuu melkeinpä lukevan ajatuksiani, mikä on auttanut paljon kaiken tämän kiireen keskellä. Ikäväkseni monikaan niistä, joiden haluaisin saapuvan juhliin, ei pääse tulemaan - kuten esimerkiksi siskoni. Mutta moisten pikkuasioiden ei pidä antaa vaivata, sillä minulla on suurempiakin huolia: ihmiset eivät käytä haarukkaa! Täällä on yhä käytössä barbaarinen tapa syödä sormin ja ymmärrätte varmaan, kuinka pöyristyttävää se on minusta, joka olen jo kauan syönyt lähes kaikki ateriani haarukalla.

     Tiedän kyllä, että monta vuotta vankilassa elämisen jälkeen kaiken pitäisi olla upeaa nyt, kun olen vapaa. Näin ei kuitenkaan ole. On masentavaa, että täällä pohjoisessa ei vielä tunneta kaikkia Keski-Euroopan hienouksia, joten yksinäisenä edelläkävijänä joudun neuvomaan muita. Se on sangen uuvuttavaa, varsinkin kun kaikki eivät aina ymmärrä, mitä he tekevät väärin. Omaksi mieliharmikseni olen joutunut toteamaan, että selviän helpoimmalla, kun annan heidän tehdä asiat niin kuin he ovat aina tehneet, enkä anna sen häiritä minua, vaikka välillä vähän tiukkaa tekeekin.

     Nyt minun pitänee kuitenkin kertoa itse juhlista?

     Paikalla oli tietenkin kaikkein ylin aateli, sekä muutama kauempaa tullut hieman tärkeämpi vieras. Juhlat olivat odotuksiani pienemmät, mutta kyllä loistokkuutta silti riitti. Tarjolla oli niin montaa eri ruokalajia, etten edes jaksa muistaa kaikkia, vaikka olin itse pyytänyt suurimman osan valmistettavaksi. Omiksi suosikeiksini jäivät metsäsienisalaatti, riistanvartijan pasteija, sekä savulohi, jonka kanssa kokki oli onnistunut kerrassaan erinomaisesti. Hovissa aterioi muutenkin päivittäin yli 600 henkeä, ja nyt vielä paljon enemmän, kun on kyseessä juhlat! Olen oikein tyytyväinen kaikkiin palvelijoihini.

     Juhlat jatkuivat todella myöhään, mutta loppuivat kuitenkin lopulta. Vaikka minulla olikin mukavaa, hauskaa jopa, olen iloinen niiden päättymisestä. Nyt pääsen nauttimaan hyvin ansaitusta levosta (onneksi pieni Sigismund on jo kolme kesää vanha, hän ei enää huuda öisin).

               

My day

Alamaiseni pyysivät minulta nyt tällaista "My day"-postausta, joten teen nyt sellaisen!

Heräsin siis tänä ihanana aamuna täältä Turun linnasta kello 6, kun rakas hovineitoni Inga tuli herättämään minut.

Komea aviomieheni, Juhana, oli ostanut minulle uuden korsetin ja niinpä kokeilimme sitä Ingan kanssa. Korsetti sopi minulle täydellisesti! Se oli tilattu suoraan Ranskan hovista, minne Juhanalla oli suhteita.

Aamulla söin munia ja kävin linnan kappelissa rukoilemassa, harras katolinen kun olen. Sen jälkeen Inga ja minä menimme kävelylle tähän ihanaan linnanpuistoon. Otimme mukaan päivänvarjot, koska ilmassa oli rakkautta ja auringonsäteitä! Kaunis magendanvärinen mekkoni sopi täydellisesti tähän päivään! Olimme Ingan kanssa ottaneet hieman eväitä koriin ja asettuneet syömään niitä puun alle, kun lankoni Eerik tuli yllättäen käymään. Hän oli matkalla riitelemään veljensä, eli Juhanan, kanssa, kuten tavallista. Voih miten lapsellisia he joskus ovatkin! Eerik tulee kuitenkin minun kanssani toimeen. Toisaalta kukapa ei tulisi... Eerik jäi kanssamme hetkeksi juttelemaan ja hänkin kehui asuani.

Raskaan kävelyn jälkeen palasin linnaamme ja päivällistin Juhanan kanssa. Söimme täytettyä porsasta omenakastikkeessa, ruisleivän, oluen ja maidon kera. Voi miten hyvää ruoka olikaan! Palvelijamme eivät tietenkään saa yhtä hyviä ruokia, mutta joskus säästän hieman ruokaa Ingalle, niin ihana ja ystävällinen hän on!

Ruoan jälkeen lepäsin hetken, olin täynnä ja hieman väsynyt. Pian kuulin kuitenkin kaunista soittoa suuresta salista ja nousin ylös vuoteestani. Huutelin Ingaa ja riensimme yhdessä katsomaan, mistä oli kyse. Voi kuinka olin unohtanut! Ylimystön nuoret olivat tulleet harjoittelemaan tanssia. Hovitanssit ovat arvostettuja ja halusin todellakin olla mukana opettamassa tätä jaloa taitoa uusille sukupolville. Kauniisti he tanssivatkin. Itsekin haluaisin jo tanssahtelemaan! Onneksi meille on pian tulossa suuret juhlat!

Loppuillan vietin kappelissa. Luin Raamatun tekstejä ja lauloin virsiä. Menin nukkumaan uupuneena mutta onnellisena. Päiväni oli aivan ihana! Oli ihana tunne kömpiä lämpimään sänkyyn Juhana-kultani kainaloon.

Mutta nyt palaamisiin! Velvollisuudet kutsuvat...